maanantai 17. marraskuuta 2014

Miten oppia arvioimaan annoksia?

120 g kanaa

Onpas outo kuva, siellä mietitään... ;) Meinasin ensin pistää replyä kommenteissa esitettyyn kysymykseen, mutta sitten totesin että on tämä ihan postauksen arvoinen asia. Eli mitenkäs sitten jos ravintoloissa syöminen vaan kuuluu elämään, eikä ruokia ole mahdollista ottaa mukaan. Miten oppia arvioimaan annoksia?

Ensinnäkin, suosittelen edelleen punnitsemaan ruoat ainakin kuukauden ajan jos se vain suinkin on mahdollista. Jos fitneksessä kisaavat lentoemännätkin pystyvät ottamaan pitkille työmatkoilleen arsenaalin eväitä, vaikka hotellissa ei ole edes minibaaria, niin oletko varma ettet itse pysty? Nykyään on jopa tosi hyvännäköisiä kasseja/reppuja/laukkuja ihan vaan eväiden kantamista varten, että rasiat pysyvät viileinä. Idea ei todellakaan ole punnita ruokia koko loppuelämän, vaan se että silmä oppii arvioimaan miltä tietty määrä lihaa, hiilareita tai kasviksia näyttää lautasella.

No sitten seuraava vaihtoehto, tullaan yllä olevaan kuvaan. Nyrkkisääntönä (heh heh) voidaan pitää, että lihaa/kalaa/kanaa on lautasella oman kämmenen kokoinen määrä. Myöskin paksuudessa, joten kanan rintafileessä tämä tarkoittaa yleensä aika lähellä 1½ rintafilettä. Miehet saavat laittaa kaksi kämmentä jos treenaavat kovaa, muuten riittää 1,5 kämmentä. Jauheliha ja muu silppu onkin sitten eri juttu, heittäkääs villi veikkaus paljonko alla oleva jauheliha painaa?




...80 grammaa. Silputtu liha ei tietenkään ole yhtä kiinteästi kasassa, joten sitä tarvitaan leveämpi keko lautaselle.

On hyvä yrittää miettiä aktiivisuuttaan ja yrittää ajoittaa hiilaripitoisimmat ateriat sen jälkeiseen aikaan kun on treenannut/liikkunut enemmän. Jos noudattaa dieettiohjelmaa niin kerralla saa vetää treenin jälkeen jopa 4-5 perunaa, mutta jos jakaa hiilarit pääaterioille niin se tekee pari perunaa. Riisin arviointi onkin sitten vaikeampaa: dieettiohjelmassa ei riitä edes lautasmallin mukainen 1/4 lautasesta, vaan määrä alkaa lähestyä puolta lautasta (mikä tuottaa meikäläiselle vaikeuksia). Puoli kiloa salaattia on aika lailla lautasmallin mukaan reipas keko ½ lautasesta. Wok ym. vihanneksia käytettäessä täytä puolikkaasta lautasesta n. 2/3.




Ravintoloissa kannattaa tutkia alkupaloja ja side dishejä, sillä niistä saa usein koottua ihan terveellisiä annoksia jos ei joka kerta halua valita salaattiannosta pääruoaksi. Kannattaa myös rohkeasti kysyä voiko ranskalaiset vaihtaa salaattiin tai uuniperunaan, tai voiko jostain pääruoasta tilata puolitetun "lasten" annoksen ja ottaa kylkeen side saladin. Ravintoloissa on asiakaspalvelijoita, joiden tehtävä on palvella asiakkaita... ;) Ei kannata olla liian ujo. Tietysti jos saat hyvää palvelua niin kannattaa jättää euro tai pari tippiä ekstravaivasta, niin saat toistekin hyvää palvelua.

Ainakin minun ikäpolveeni on jotenkin vielä iskostunut sellainen "lautanen syödään tyhjäksi" ja "syödään koko rahalla" periaate, josta kannattaa kyllä opetella luopumaan. Tarkkaile milloin olet kylläinen ja lopeta siihen. No joo, meni joitain euroja hukkaan kun et syönyt tuota toista tortillaa, mutta ajattele sitä sijoituksena astetta paremman näköiseen kroppaan ja terveempään olemukseen. Ei ne Afrikan lapset siitä pulskistu, että sinä syöt lautasen tyhjäksi. Itse tunnistan ainakin lihan suhteen, että vaikka maha on jo täynnä niin miettii että nyt menee tuo loppu "hukkaan" ja siksi täytyy jaksaa vielä.




Hara hachi bu on kungfutselainen oppi "syö kunnes olet 80% täynnä". Mielestäni nyky-yhteiskunta isoine annoskokoineen voisi ottaa tästä mallia. Kun en elä dieettiohjelman mukaan käytän itse ~20 min "sääntöä" kylläisyydentunteen saapumisesta aivoihin. (Oikeastihan kyseessä on monimutkaisempi prosessi: heti kun ruoka alkaa täyttää mahalaukkua, nälän tunteen aiheuttavan greliini-hormonin erittyminen lakkaa, mikä jo sinänsä vähentää ruokahalua ym. ym...) Eli jos normaalin kokoisen ruoka-annoksen jälkeen minulla on vielä nälkä, juon vettä ja odotan 20-30 minuuttia. Jos keho todellakin tämän jälkeen vielä viestii nälästä on ihan ok syödä lisää (terveellistä) ruokaa. Kannattaa myös muistaa vanha hyvä vinkki rauhallisesta tahdista syömisessä.

Dieetti voi toimia myös hyvänä herätyksenä siitä, miltä oikea nälkä tuntuu. Kun ei voikaan kipaista jääkaapille ottamaan jotain pientä, vaan pitää odottaa seuraavaa ateriaa. Itselleni tuli juuri tällainen herätys yhtenä dieettipäivänä keväällä, kun liikuin tosi paljon ja kroppa vaan huusi koko päivän että RUOKAA. Silloin tiesin tasan tarkkaan että nyt ei tee MIELI vaan nyt on TARVE. Ja silloin pitää syödä :)


2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä. Tosiaan nuo lautasasiat ovat ihan okei, mut Kiinassa pienistä kupeista syöminen - no, siinä pitää miettiä, että montako kuppia vihanneksia, montako lihaa jne. Ehkä kaiken kaikkiaan 4-5kuppia on yks lautanen. Sit pitäis miettiä tosiaan paljonko niissä öljykastikkeissa yms on ylimääräisiä kaloreita. Ja jos illallinen kestää 3h niin kuin sosiaaliset illalliset täällä kestää... Niin miten istut sen 3h ihanan ruokamäärän edessä ja syöt vaan kohtuullisesti ja muistat paljonko olet syönyt. Mun hommissa täällä tällaisia illallisia on helposti 3 kertaa viikossa tai jopa pahimmillaan useammin. Kiinan pelastus on se, että täällä tulee arkiliikuntaa kävelystä sen verran reippaasti kun ei liiku autolla, että elämä ei ihan lähde käsistä. Mut heti kun on toimistopäivä eikä lapsenperässäjuoksupäivä niin sen kyllä huomaa, koska syödä voi silloin huomattavasti vähemmän. Olen kuitenkin petrannut huomattavasti syömisiäni vuosien varrella. Vieläkään ne eivät ole kohdallaan, mut nykyisin kaapista löytyy hedelmiä ja pähkinöitä ja gojimarjoja (ovat halpoja täällä kyllä!) ja kaurahiutaleita ja niitä keitettyjä kananmunia. Niitä syön välipaloina ja aamu- ja iltapaloina ja kuskaan pientä määrää mukana, jotta ei iske se järkyttävä nälkä, joka johtaa ylensyömiseen.

    Toi kysymys, että oletko varma, ettet itse pysty on hyvä. Huomaan, että mulla on vaikka mitä tekosyitä huonolle ruokavaliolle. Varmaan näistä suurin on sosiaalinen paine syödä niin kuin muutkin. Siis että jos mieheni syö illallisella jotain ruokaa, niin minunkin pitäisi jne. No nykyisin kieltäydyn riisistä, nuudeleista ja yms hiilareista, jos ei ole aivan pakko. MInun onni on poikani, joka syö ne hiilarit siitä mun annoksesta (ja minä protskut hänen... eli aika hyvä kombo). Mutta tuntuuhan se pahalta ja kauhealta näin sosiaaliselle ihmiselle sanoa jollekulle että voin lähteä sun seuraks kyllä tonne kahvilaan/ravintolaan, mutta mulla on omat eväät mukana. Se tuntuu niin kuin pettäisi sen toisen jotenkin, outo tunne. Ihan eri asia on vielä kaiken maailman mummukylät, joissa ei muuta tarjota kuin hiilareita. Ne on aivan järkyttäviä, koska lisäksi ne pullahiilarit ei ikinä ole niitä, mitä edes haluaisin syödä, jos söisin hiilareita siinä määrin. Siis apua. Onneks mulla ei oo niitä enää juurikaan tai harvoin tarvitsee käydä.

    Mut joo, niin kuin sanoin, jahka palaan Suomeen, aion yrittää petrata ruokavaliotani. Nää sun ohjeet vaikuttaa hyvältä, yritän kokeilla tähän malliin. Saako vielä vastauksen välipalakysymykseen, joka on se, että kun on omenalle allerginen, niin mitä sen sijaan voi syödä? Muut hedelmät, jotka aiheuttaa oireita Suomessa - no ainakin päärynä ja kiwi. Olen syönyt täällä tuoretta ananasta - mut kuinka paljon on sopiva määrä? kämmen? Sen lisäksi olen syönyt Dragon fruitteja, (puolikas kerralla), mandariineja (3kpl), Banaani (taitaa olla liian kaloripitoinen), Dragons eye ballseja (mikäköhän tän suomenkielinen nimi on) - nää on taas niitä, joita en osaa säännöstellä, kun ne on liian hyvänmakuisia...

    Ei kait se auta kuin ostaa kunnon setti eväsrasioita ja alkaa tehdä niitä lounaita mukaan. Kiitos vinkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä ihan oikeassa tuosta sosiaalisesta paineesta ja mummoloista. Ehkä paras kysymys on miten tärkeä asia X on itselle ja paljonko on valmis näkemään vaivaa sen vuoksi. Jos laihduttaminen on supertärkeä juttu ja tuntuu että se tekisi olon kaikin puolin paremmaksi niin sitten täytyy ottaa rankat keinot käyttöön. Jos se taas on alempana arvoasteikossa kuin esim. ruoasta nauttiminen ulkomailla tuttavien kanssa niin sitten tekee miten haluaa (ja siirtää hommaa enemmän kotimaassa toteutettavaksi). Koska itselläni ei ole ylipainoa niin rasvan kiristely ei ole arvoasteikossani korkealla: siksipä ulkomailla syön lähes kaikkea mitä muutkin ja mummolassa syön sen pullapalan :P

      Vaihtoehdoista omenalle: paras vaihtoehto on appelsiini, mutta puolikas banaani käy myös. Mandariinia voi vetää saman verran kuin yksi appelsiini painaa, eli varmaan tuo 3 kpl. Ananasta ehkä 2/3 kämmenestä. Dragon fruit vaikuttaa koostumukseltaan myös aika sopivalta, nyt ei pysty Finelistä tarkistamaan :) Nuo eye ballit eivät olekaan tuttuja!

      Poista